Torjutaan ei-toivottu yksinäisyys

Vastentahtoinen yksinäisyys on viiltävä, tuskainen olo, kun ei ole kenellekään tärkeä. Silloin tuntuu arvottomalta, turhalta ja vääränlaiselta. Yksinäinen kokee, että ei uskalla pyytää apua keneltäkään, kun kukaan ei kuitenkaan välitä, eikä hän halua vaivata muita.

Turun yliopiston artikkelissa ”Yksinäisyys tappaa” todetaan, että kansainvälisten tutkimusten mukaan yksinäisyys heikentää immuunipuolustusta, lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja muuttaa aivojen hormoni- ja stressinsäätelymekanismeja. Se on terveydelle kolme kertaa haitallisempaa kuin ylipaino ja yhtä haitallista kuin tupakointi.

Koin itse suurinta yksinäisyyttä, kun muutin uudelle paikkakunnalle, jolta en tuntenut ketään, jäin pois töistä ja sain lapsen. Minulla oli tukiverkkona vain paljon työmatkoja tekevä mies. Sukulaiset ja vanhat ystävät asuivat satojen kilometrien päässä. Elämä vauvan kanssa kutistui postilaatikkokäyntien kokoiseksi.

Mukhalad7

Perheemme pelastus oli neuvolan vinkkaama seurakunnan kerho, jonne uskaltauduin menemään nelikuinen vauva kainalossa. Sain sieltä perustan ystäväpiirille, jonka kanssa nyt, 20 vuotta myöhemmin, elämme edelleen yhdessä arkea ja juhlaa.
Yksinäisiä on tässä maassa paljon. Osa on sitä mielellään, osa ei.

Vastentahtoinen yksinäisyys on kuin kansantauti, joka aiheuttaa oikeita sairauksia. Ne taas tuovat kärsimystä ja kustannuksia. Päättäjien kannattaisi siis pyrkiä torjumaan yksinäisyyttä jo taloudellisista syistä – ne kun ikävä kyllä yhteiskunnassamme useimmiten määräävät.

Yhteiskunta voi panostaa yhteisöllisyyteen ja ihmisten kohtaamiseen monin tavoin. Kyse on pienistä, tärkeistä, usein liki ilmaisista jutuista: tarjotaan kokoontumistiloja, annetaan avustuksia, tuetaan ja kannustetaan yhdistyksien, seurojen ja vapaamuotoisten verkostojen toimintaa ja tiedotetaan siitä.

Vanhusten yksinäisyys on polttava ongelma. Yksin kotona asumisen ja laitoshoidon väliin on määrätietoisesti edelleen kehitettävä yhteisöasumista, jossa vanhus voi itse päättää, kuinka paljon tai vähän osallistuu yhteiseen tekemiseen ja mitä palveluita ostaa itselleen.

Eri-ikäisiä ihmisiä ei pidä yhteiskunnassa eristää toisistaan. Senioritalot, päiväkodit, koulut ja muut oppilaitokset hyötyisivät lähekkäin sijoitettuina toisistaan paljon. Kaikkien ihmisten yhteiset alueiden ”olohuoneet” ovat arvokkaita yhteisöllisyyden pesiä.

Yksin tänne tulemme ja yksin lähdemme, mutta moni pätkä tätä matkaa on hauskempi toisten ihmisten kanssa. Katsotaan porukalla, että kaikki pysyvät kyydissä.

IMG_8833

Mainokset