Ilmastonmuutoksen hillintä on välttämätöntä – ja luo työtä Suomeen

Käsillä olevat vaalit ovat poikkeukselliset. Nyt jokaisessa paneelissa, jossa olen ollut mukana, on kysytty näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Vihreästä näkökulmasta on hienoa, että aihe kiinnostaa nyt kaikkia. Se on ollut ympäristötietoisten ihmisten ja luonnontieteilijöiden huolenaihe jo vuosikymmeniä.

Kahdeksan eduskuntapuoluetta sitoutui syksyllä tavoitteeseen, jossa ilmastonmuutos halutaan hillitä 1,5 asteeseen. Nyt olisi siis otollinen aika keskustella niistä keinoista, joilla tähän tavoitteeseen päästään. Ilmastoasiantuntijat ja media ovat selvittäneet eri puolueiden ehdotuksia tehokkaista keinoista ja todenneet, että vain harva puolue on näillä keinoilla pääsemässä lähellekään yhdessä sovittua tavoitetta.

Miksi meidän on tärkeää sitoutua päästöjen vähentämiseen ja hiilidioksidin sitomiseen ilmasta? Me olemme silloin mukana yhteisessä eurooppalaisessa rintamassa. Se ei ole ”hysteriaa” tai ”vouhotusta”, vaan arkista ilmastorealismia.

Suomen osuutta maailman päästöistä vähätellään. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki asukasta kohden on maailman korkeimpia. Me olemme osa EU:ta, joka tuottaa 10 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Ei ole mitään syytä, miksi me luistaisimme EU-rintamasta – erityisesti nyt, kun olemme heinäkuusta lähtien EU:n puheenjohtajamaa.

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava totesi pari päivää sitten Jyväskylässä Puhutaan metsästä -seminaarissa, että meillä on nyt käsillä ekologinen imperatiivi. Meidän on muutettava tapojamme käyttää energiaa ja resursseja seuraavien kahdentoista vuoden aikana, muuten muutoksesta voi tulla hallitsematon. Ei ole enää aikaa odottaa seuraavaa hallituskautta.

Halava painotti, että Suomen rooli on huomattavasti merkittävämpi kuin kokomme. Tärkeät systeemiset edistysaskeleet lähtevät liikkeelle pienistä, vakaista maista. Suomi ja muut pohjoismaat ovat Halavan sanoin piikkipaikalla murrosaikaan siirtyessä.

Systeeminen muutos ei Halavan mukaan vaadi rakenteiden rusikoimista; esimerkiksi suomalainen pikkukaupunki tai maaseututaajama voi edustaa juuri optimaalista elämisen tapaa. On mahdollista, että tietty seutukunta on alueellisesti liki omavarainen ja erinomainen paikka asua. Oleellista on lopettaa rakenteellinen tuhlaus: kaikki materiaali tulee nähdä ensisijaisesti raaka-aineena, kaiken on oltava kierrätettävää ja uudelleen hyödynnettävää.

Perussuomalaisten kansanedustaja Kankaanniemi kirjoitti blogissaan, kuinka ilmastonmuutoksesta puhuminen aiheuttaa masennusta. Oman lähipiirini kertoman mukaan masennusta ja ahdistusta aiheuttaa eniten se, jos päättäjät väistävät kansansuosion menettämisen pelossa vastuutaan ja jättävät tekemättä maapallon tulevaisuuden kannalta välttämättömiä ratkaisuja. Suomalaisten enemmistö on tutkitustikin valmis ilmastotoimiin ja odottaa poliitikoilta vastuullisuutta ja selkärankaa.

On aika lopettaa Suomen roolin vähättely ja vaadittavien toimien kiertely. Suomi voi olla ilmastonmuutoksen hillinnässä reilusti kokoaan isompi suurvalta ja näyttää suuntaa niin Euroopassa kuin globaalisti. Meidän on hyödynnettävä perinteistä vahvuuttamme eli korkeatasoista koulutusta ja tutkimusta, jonka avulla voimme kehittää päästöjä vähentäviä asumisen, liikkumisen, energian tuotannon ja kuluttamisen tapoja.

Näiden tapojen vienti maailmalle voi olla Suomelle todella suuri mahdollisuus luoda uutta työtä ja hyvinvointia. Muutosten on oltava yhteiskunnallisesti reiluja niin, että heikoimmassa asemassa olevat eivät joudu kärsimään lisää.

Kiertotalous, resurssiviisaus ja hiilineutraalius tulevat väistämättä olemaan valtavirtaa. Räpiköimmekö sitä vastaan vai lähdemmekö kulkemaan hallitusti virran mukana oikeaan suuntaan ja luomaan entistä kestävämpää yhteiskuntaa ja maailmaa? Ensi sunnuntain eduskuntavaaleissa ja toukokuun EU-vaaleissa ratkaistaan isoja asioita maamme, maanosan ja koko maailman tulevaisuudesta.

IMG_8820 (2)