Lähellä luontoa on helpompi hengittää

Monelle meistä päivän tai viikon kohokohta on se hetki, kun pääsemme kosketuksiin aidon luonnon kanssa. Kun vaikkapa ehtii viettämään sunnuntaipäivää järven jäälle auringon hyväilyyn tai metsän hoiviin, tuntee, kuinka stressitasot laskevat ja keho ja mieli rauhoittuvat. Luonnossa oleilu tekee ihmiselle hyvää yksinäänkin. Jos siihen vielä yhdistyy sopiva liikunta, hyvät vaikutukset voimistuvat.

Monet suomalaiset rakastavat marjastusta, sienestystä, metsästystä. mökkeilyä, vaellusta ja hiihtoa. Kaikkiin näihin harrastuksiimme liittyy vahva kosketus metsäiseen luontoon. Puhdas ilma, kasvit, värit, vaihteleva maasto ja äänimaailma ruokkivat aisteja ja rentouttavat hermostoa. Luonnossa pääsemme lähimmäksi sitä, mikä meissä on syvintä itseä.

Henkinen kuilu maaseudun ja kaupungin ihmisen välillä johtuu usein kipuilusta luontosuhteen kanssa. Maaseudulla asuville ja sieltä toimeentulonsa saaville jatkuva kosketus luontoon on itsestäänselvyys: luonto on läsnä heti, kun astuu ovesta ulos, ja sen kanssa eletään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Luonnon ymmärtäminen ja siinä toimiminen on elinehto ja ansainnan perusta.

Siksi maalla asuvan on joskus vaikea ymmärtää kaupunkilaisen hätää. Mitä siellä kaupungissa hössötetään metsistä ja soista? Niitähän meillä riittää.

IMG_8800

Kaupunkilaisella ei usein ole omaa luontoa yhtään, ei neliömetriäkään. Siksi puistot ja lähimetsät ovat niin tärkeitä. Kaupunkilaisen voi taas olla vaikea sisäistää, että maaseudulla suhde luontoon ja eläimiin on mutkaton ja välitön. Luontoa kunnioitetaan, ja siitä myös hyödytään monin tavoin. Niin on aina ollut ja kuuluukin olla.

Ihmisen ja luonnon suhde on ollut vuosituhansia sopusointuinen. Se on sitä enimmäkseen vieläkin, mutta samalla eri puolilta maailmaa näemme vakavia merkkejä siitä, että ihminen on valmis hyväksikäyttämään ja tuhoamaan luontoa sumeilematta omien tarkoitusperiensä takia. Kunnioituksen tilalla on ahneutta ja piittaamattomuutta, ja seuraukset eivät voi olla hyvät.

Luonto on lääkettä ja terapiaa, jota toivoisi lääkärin määräävän kaikille jatkuvaan käyttöön. Sitä pitää varjella suomalaisten suurena aarteena ja voimavarojen lähteenä. Metsän voima on ravinnut suomalaisia vuosituhannet ja tekee niin edelleen, jos pidämme metsistämme huolta myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

Me emme saa hävittää luontomme monimuotoisuutta ja rikkautta. Erityisesti vähät jäljellä olevat vanhat metsämme tulee säilyttää. Suomi elää metsästä – ja se tarkoittaa paljon muutakin kuin rahaa.

IMG_7860

Torjutaan ei-toivottu yksinäisyys

Vastentahtoinen yksinäisyys on viiltävä, tuskainen olo, kun ei ole kenellekään tärkeä. Silloin tuntuu arvottomalta, turhalta ja vääränlaiselta. Yksinäinen kokee, että ei uskalla pyytää apua keneltäkään, kun kukaan ei kuitenkaan välitä, eikä hän halua vaivata muita.

Turun yliopiston artikkelissa ”Yksinäisyys tappaa” todetaan, että kansainvälisten tutkimusten mukaan yksinäisyys heikentää immuunipuolustusta, lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja muuttaa aivojen hormoni- ja stressinsäätelymekanismeja. Se on terveydelle kolme kertaa haitallisempaa kuin ylipaino ja yhtä haitallista kuin tupakointi.

Koin itse suurinta yksinäisyyttä, kun muutin uudelle paikkakunnalle, jolta en tuntenut ketään, jäin pois töistä ja sain lapsen. Minulla oli tukiverkkona vain paljon työmatkoja tekevä mies. Sukulaiset ja vanhat ystävät asuivat satojen kilometrien päässä. Elämä vauvan kanssa kutistui postilaatikkokäyntien kokoiseksi.

Mukhalad7

Perheemme pelastus oli neuvolan vinkkaama seurakunnan kerho, jonne uskaltauduin menemään nelikuinen vauva kainalossa. Sain sieltä perustan ystäväpiirille, jonka kanssa nyt, 20 vuotta myöhemmin, elämme edelleen yhdessä arkea ja juhlaa.
Yksinäisiä on tässä maassa paljon. Osa on sitä mielellään, osa ei.

Vastentahtoinen yksinäisyys on kuin kansantauti, joka aiheuttaa oikeita sairauksia. Ne taas tuovat kärsimystä ja kustannuksia. Päättäjien kannattaisi siis pyrkiä torjumaan yksinäisyyttä jo taloudellisista syistä – ne kun ikävä kyllä yhteiskunnassamme useimmiten määräävät.

Yhteiskunta voi panostaa yhteisöllisyyteen ja ihmisten kohtaamiseen monin tavoin. Kyse on pienistä, tärkeistä, usein liki ilmaisista jutuista: tarjotaan kokoontumistiloja, annetaan avustuksia, tuetaan ja kannustetaan yhdistyksien, seurojen ja vapaamuotoisten verkostojen toimintaa ja tiedotetaan siitä.

Vanhusten yksinäisyys on polttava ongelma. Yksin kotona asumisen ja laitoshoidon väliin on määrätietoisesti edelleen kehitettävä yhteisöasumista, jossa vanhus voi itse päättää, kuinka paljon tai vähän osallistuu yhteiseen tekemiseen ja mitä palveluita ostaa itselleen.

Eri-ikäisiä ihmisiä ei pidä yhteiskunnassa eristää toisistaan. Senioritalot, päiväkodit, koulut ja muut oppilaitokset hyötyisivät lähekkäin sijoitettuina toisistaan paljon. Kaikkien ihmisten yhteiset alueiden ”olohuoneet” ovat arvokkaita yhteisöllisyyden pesiä.

Yksin tänne tulemme ja yksin lähdemme, mutta moni pätkä tätä matkaa on hauskempi toisten ihmisten kanssa. Katsotaan porukalla, että kaikki pysyvät kyydissä.

IMG_8833

Ilmastonmuutoksen hillintä on välttämätöntä – ja luo työtä Suomeen

Käsillä olevat vaalit ovat poikkeukselliset. Nyt jokaisessa paneelissa, jossa olen ollut mukana, on kysytty näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Vihreästä näkökulmasta on hienoa, että aihe kiinnostaa nyt kaikkia. Se on ollut ympäristötietoisten ihmisten ja luonnontieteilijöiden huolenaihe jo vuosikymmeniä.

Kahdeksan eduskuntapuoluetta sitoutui syksyllä tavoitteeseen, jossa ilmastonmuutos halutaan hillitä 1,5 asteeseen. Nyt olisi siis otollinen aika keskustella niistä keinoista, joilla tähän tavoitteeseen päästään. Ilmastoasiantuntijat ja media ovat selvittäneet eri puolueiden ehdotuksia tehokkaista keinoista ja todenneet, että vain harva puolue on näillä keinoilla pääsemässä lähellekään yhdessä sovittua tavoitetta.

Miksi meidän on tärkeää sitoutua päästöjen vähentämiseen ja hiilidioksidin sitomiseen ilmasta? Me olemme silloin mukana yhteisessä eurooppalaisessa rintamassa. Se ei ole ”hysteriaa” tai ”vouhotusta”, vaan arkista ilmastorealismia.

Suomen osuutta maailman päästöistä vähätellään. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki asukasta kohden on maailman korkeimpia. Me olemme osa EU:ta, joka tuottaa 10 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Ei ole mitään syytä, miksi me luistaisimme EU-rintamasta – erityisesti nyt, kun olemme heinäkuusta lähtien EU:n puheenjohtajamaa.

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava totesi pari päivää sitten Jyväskylässä Puhutaan metsästä -seminaarissa, että meillä on nyt käsillä ekologinen imperatiivi. Meidän on muutettava tapojamme käyttää energiaa ja resursseja seuraavien kahdentoista vuoden aikana, muuten muutoksesta voi tulla hallitsematon. Ei ole enää aikaa odottaa seuraavaa hallituskautta.

Halava painotti, että Suomen rooli on huomattavasti merkittävämpi kuin kokomme. Tärkeät systeemiset edistysaskeleet lähtevät liikkeelle pienistä, vakaista maista. Suomi ja muut pohjoismaat ovat Halavan sanoin piikkipaikalla murrosaikaan siirtyessä.

Systeeminen muutos ei Halavan mukaan vaadi rakenteiden rusikoimista; esimerkiksi suomalainen pikkukaupunki tai maaseututaajama voi edustaa juuri optimaalista elämisen tapaa. On mahdollista, että tietty seutukunta on alueellisesti liki omavarainen ja erinomainen paikka asua. Oleellista on lopettaa rakenteellinen tuhlaus: kaikki materiaali tulee nähdä ensisijaisesti raaka-aineena, kaiken on oltava kierrätettävää ja uudelleen hyödynnettävää.

Perussuomalaisten kansanedustaja Kankaanniemi kirjoitti blogissaan, kuinka ilmastonmuutoksesta puhuminen aiheuttaa masennusta. Oman lähipiirini kertoman mukaan masennusta ja ahdistusta aiheuttaa eniten se, jos päättäjät väistävät kansansuosion menettämisen pelossa vastuutaan ja jättävät tekemättä maapallon tulevaisuuden kannalta välttämättömiä ratkaisuja. Suomalaisten enemmistö on tutkitustikin valmis ilmastotoimiin ja odottaa poliitikoilta vastuullisuutta ja selkärankaa.

On aika lopettaa Suomen roolin vähättely ja vaadittavien toimien kiertely. Suomi voi olla ilmastonmuutoksen hillinnässä reilusti kokoaan isompi suurvalta ja näyttää suuntaa niin Euroopassa kuin globaalisti. Meidän on hyödynnettävä perinteistä vahvuuttamme eli korkeatasoista koulutusta ja tutkimusta, jonka avulla voimme kehittää päästöjä vähentäviä asumisen, liikkumisen, energian tuotannon ja kuluttamisen tapoja.

Näiden tapojen vienti maailmalle voi olla Suomelle todella suuri mahdollisuus luoda uutta työtä ja hyvinvointia. Muutosten on oltava yhteiskunnallisesti reiluja niin, että heikoimmassa asemassa olevat eivät joudu kärsimään lisää.

Kiertotalous, resurssiviisaus ja hiilineutraalius tulevat väistämättä olemaan valtavirtaa. Räpiköimmekö sitä vastaan vai lähdemmekö kulkemaan hallitusti virran mukana oikeaan suuntaan ja luomaan entistä kestävämpää yhteiskuntaa ja maailmaa? Ensi sunnuntain eduskuntavaaleissa ja toukokuun EU-vaaleissa ratkaistaan isoja asioita maamme, maanosan ja koko maailman tulevaisuudesta.

IMG_8820 (2)