Politiikan raskaaseen sarjaan?

IMG_8641

”Arvasin että lähdet ehdokkaaksi. Sulla on palo tuohon”, totesi eräs tuttu kuntosalilla. Hän oli oikeassa: minulla on palo politiikkaan.

Miksi ihmeessä haluan pyrkiä eduskuntaan? Olen jo sen verran ehtinyt kyntää politiikan sarkoja kunnan, maakunnan ja valtakunnankin tasolla, että olen nähnyt selkeästi, että mitään erityisen ”hienoa” siinä työssä ei ole. Kokouksissa istuminen, näkemyserojen sovittelu ja edustustilaisuuksissa pönöttäminen eivät varsinaisesti ole mitään suurinta lystiä. On olemassa paljon hupaisampia tapoja viettää aikaa ja tehdä töitä.

On kuitenkin paljon syitä, jotka vetävät, suorastaan pakottavat toimimaan politiikassa. Mistä se palo syntyy? Se on – niin naiivilta kuin se kuulostaakin – vilpitön halu päästä käyttämään aikansa, osaamisensa ja energiansa niiden asioiden eteen, jotka kokee tärkeimmiksi. Se on vuosien aikana kertynyt halu vaikuttaa ja kokemus siitä, että perehtymisellä ja kovalla työllä se onnistuukin. Olen nähnyt ja kokenut elämän varrella niin paljon, että näkemystä on kertynyt moniin politiikassa käsiteltäviin asioihin. Tiedän monipuolisesti, mikä suomalaisten ihmisten arjessa on hyvällä tolalla ja mikä vaatisi kiireesti korjausta.

Ajoittain olen ollut ahdistunut asioista, joiden näen olevan täysin väärin Se, että emme vieläkään ole ryhtyneet tarmokkaisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on vaikeaa ymmärtää ja sulattaa. Koulutuksen arvon polkeminen on toinen vakava ongelma, joka turhauttaa valtavasti. Kaikkein eniten vihloo ihmisten ja eläinten epäoikeudenmukainen, jopa julma kohtelu, jota tulee vastaan kaikkialla.

Aikaamme tuntuu leimaavan raadollinen oman edun ja hetkellisen nautinnon tavoittelu. Hyvä elämä kaikille luodaan kuitenkin vain yhteistyöllä, toisiamme tukien. Poliittinen toiminta on asetelmallisesti ikävää, jos ei lähdetäkään tavoittelemaan yhteistä ymmärrystä ja tasaisesti suurinta mahdollista hyvää, vaan polkemaan ja kampittamaan toisin ajattelevia. Poliittisen toiminnan ei ole pakko olla sellaista. Sillä voi ja tulee olla jalommat tarkoitusperät.

Poliitikoista ajatellaan rumasti, heitä pilkataan ja nöyryytetään julkisesti monin tavoin. Joskus se on itse aiheutettua, joskus taas melko kohtuutonta. Kansanedustaja voi tehdä työnsä monin tavoin. Mutta aina täytyisi muistaa, että kansanedustajaksi ei päästä noin vain eikä sattumalta. On osoitettava kykynsä ja arvonsa ja voitettava tuhansien ihmisten luottamus. Jos poliitikko aikoo pärjätä työssään, hänen on oltava nopea oppimaan, hyvä puhumaan ja kirjoittamaan ja hallittava laajoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Kansanedustajan työ ansaitsee arvostusta – eivätkä tietenkään edustajat itse saa vesittää tärkeän tehtävänsä arvokkuutta.

Minulla on paljon kiinnostuksen kohteita ja halua vaikuttaa moniin asioihin. Koska aika ja mahdollisuudet ovat rajalliset, keskittyisin kansanedustajana ilmastonmuutoksen hillintään, koulutukseen ja heikoimpien puolustamiseen. Sydäntäni lähellä ovat ruoantuotanto ja maaseudun elinvoimaisuus, kohtuullinen elämäntapa, syrjäytymisen ehkäisy, pienyrittäjät ja työllisyys, vanhustenhoito ja kehitysyhteistyö. Politiikan ohjenuorani on edesmenneen isäni, vahvan pohjalaisen maalaisisännän filosofinen viisaus: ”Kukkaan ihiminen ei oo toista kummempi, eikä kenenkään pijä kahtua toisia korkiammalta.”

Ympärillä näkyvät vääryydet ahdistavat. Paras lääke ahdistukseen on toiminta niiden asioiden hyväksi, jotka kokee oikeiksi. Kun kuuntelee omatuntoaan ja tekee parhaansa tehdäkseen oikein, ei tarvitse turruttaa ahdistustaan kyseenalaisilla tavoilla. Vaikeuksia, takaiskuja ja kompastuskiviä riittää niin elämässä yleensä kuin politiikassa erityisesti, mutta pohjalainen ei ole tottunut antamaan periksi.

IMG_8708

Yksi kommentti artikkeliin ”Politiikan raskaaseen sarjaan?

Kommentointi on suljettu.