Politiikan raskaaseen sarjaan?

IMG_8641

”Arvasin että lähdet ehdokkaaksi. Sulla on palo tuohon”, totesi eräs tuttu kuntosalilla. Hän oli oikeassa: minulla on palo politiikkaan.

Miksi ihmeessä haluan pyrkiä eduskuntaan? Olen jo sen verran ehtinyt kyntää politiikan sarkoja kunnan, maakunnan ja valtakunnankin tasolla, että olen nähnyt selkeästi, että mitään erityisen ”hienoa” siinä työssä ei ole. Kokouksissa istuminen, näkemyserojen sovittelu ja edustustilaisuuksissa pönöttäminen eivät varsinaisesti ole mitään suurinta lystiä. On olemassa paljon hupaisampia tapoja viettää aikaa ja tehdä töitä.

On kuitenkin paljon syitä, jotka vetävät, suorastaan pakottavat toimimaan politiikassa. Mistä se palo syntyy? Se on – niin naiivilta kuin se kuulostaakin – vilpitön halu päästä käyttämään aikansa, osaamisensa ja energiansa niiden asioiden eteen, jotka kokee tärkeimmiksi. Se on vuosien aikana kertynyt halu vaikuttaa ja kokemus siitä, että perehtymisellä ja kovalla työllä se onnistuukin. Olen nähnyt ja kokenut elämän varrella niin paljon, että näkemystä on kertynyt moniin politiikassa käsiteltäviin asioihin. Tiedän monipuolisesti, mikä suomalaisten ihmisten arjessa on hyvällä tolalla ja mikä vaatisi kiireesti korjausta.

Ajoittain olen ollut ahdistunut asioista, joiden näen olevan täysin väärin Se, että emme vieläkään ole ryhtyneet tarmokkaisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on vaikeaa ymmärtää ja sulattaa. Koulutuksen arvon polkeminen on toinen vakava ongelma, joka turhauttaa valtavasti. Kaikkein eniten vihloo ihmisten ja eläinten epäoikeudenmukainen, jopa julma kohtelu, jota tulee vastaan kaikkialla.

Aikaamme tuntuu leimaavan raadollinen oman edun ja hetkellisen nautinnon tavoittelu. Hyvä elämä kaikille luodaan kuitenkin vain yhteistyöllä, toisiamme tukien. Poliittinen toiminta on asetelmallisesti ikävää, jos ei lähdetäkään tavoittelemaan yhteistä ymmärrystä ja tasaisesti suurinta mahdollista hyvää, vaan polkemaan ja kampittamaan toisin ajattelevia. Poliittisen toiminnan ei ole pakko olla sellaista. Sillä voi ja tulee olla jalommat tarkoitusperät.

Poliitikoista ajatellaan rumasti, heitä pilkataan ja nöyryytetään julkisesti monin tavoin. Joskus se on itse aiheutettua, joskus taas melko kohtuutonta. Kansanedustaja voi tehdä työnsä monin tavoin. Mutta aina täytyisi muistaa, että kansanedustajaksi ei päästä noin vain eikä sattumalta. On osoitettava kykynsä ja arvonsa ja voitettava tuhansien ihmisten luottamus. Jos poliitikko aikoo pärjätä työssään, hänen on oltava nopea oppimaan, hyvä puhumaan ja kirjoittamaan ja hallittava laajoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Kansanedustajan työ ansaitsee arvostusta – eivätkä tietenkään edustajat itse saa vesittää tärkeän tehtävänsä arvokkuutta.

Minulla on paljon kiinnostuksen kohteita ja halua vaikuttaa moniin asioihin. Koska aika ja mahdollisuudet ovat rajalliset, keskittyisin kansanedustajana ilmastonmuutoksen hillintään, koulutukseen ja heikoimpien puolustamiseen. Sydäntäni lähellä ovat ruoantuotanto ja maaseudun elinvoimaisuus, kohtuullinen elämäntapa, syrjäytymisen ehkäisy, pienyrittäjät ja työllisyys, vanhustenhoito ja kehitysyhteistyö. Politiikan ohjenuorani on edesmenneen isäni, vahvan pohjalaisen maalaisisännän filosofinen viisaus: ”Kukkaan ihiminen ei oo toista kummempi, eikä kenenkään pijä kahtua toisia korkiammalta.”

Ympärillä näkyvät vääryydet ahdistavat. Paras lääke ahdistukseen on toiminta niiden asioiden hyväksi, jotka kokee oikeiksi. Kun kuuntelee omatuntoaan ja tekee parhaansa tehdäkseen oikein, ei tarvitse turruttaa ahdistustaan kyseenalaisilla tavoilla. Vaikeuksia, takaiskuja ja kompastuskiviä riittää niin elämässä yleensä kuin politiikassa erityisesti, mutta pohjalainen ei ole tottunut antamaan periksi.

IMG_8708

Kestävä ruoantuotanto on vastuullista ja kannattavaa

Europarlamentin varapuheenjohtaja Heidi Hautala vieraili Jyväskylässä lokakuussa. Sain kunnian juontaa Keski-Suomen Vihreiden järjestämään tilaisuutta, jossa mm. tutkijoiden ja maatalousyrittäjän kanssa pohdittiin kestävää ruokaturvaa. Kirjoitimme myös alla olevan mielipidekirjoituksen yhdessä. Heidi lienee yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista ja kokeneimmista naisista. Siinä esikuvaa kerrakseen. Mielipidekirjoituksemme julkaistiin Keskisuomalaisessa, tässä se kokonaisuudessaan.

IMG_8102

Kestävä ruokaturva on vastuullista ja kannattavaa

Ruoka on elämän ylläpitäjä, terveyden ja hyvinvoinnin lähde, kulttuuria ja nautintoa. Sen tuotanto on myös monen elinkeino, jonka edellytyksistä on huolehdittava paremmin kuin nyt. Kestävän ruoantuotannon kysymykset ovat tulleet vuosi vuodelta ajankohtaisemmiksi. Ilmastonmuutos heikentää viljelyolosuhteita monilla globaalisti tärkeillä tuotantoalueilla. Miten saadaan jatkuvasti kasvavalle väestölle ruokaa niin, että ei heikennetä luonnon monimuotoisuutta ja entisestään kiihdytetä ilmastonmuutosta? Mitä voimme tehdä Suomessa, jotta pystymme tuottamaan puhdasta, terveellistä ruokaa sekä omalle väestölle että vientiin ja luomaan työtä ja toimeentuloa ekologisesti ja eettisesti kestävillä tavoilla?

Suomesta halutaan nyt ilmastonmuutoksen torjunnan eturivin maa. Maataloudellamme on tässä tärkeä roolinsa. Viljelytapoja ja maan hoitoa kehittämällä saadaan parannettua peltojen hiilen sidontaa ja vähennettyä päästöjä. Kiertotalouden ideaa voidaan soveltaa maataloudessa monipuolisesti. Sopiva määrä alueellista eläintuotantoa voi parhaimmillaan tukea maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta ja ravinteiden kierrätystä; esimerkiksi rehunurmen viljely parantaa maan kasvukuntoa muita viljelykasveja varten, ja lanta voidaan hyödyntää lannoitteena ja biokaasun tuotannossa.

Eläintuotanto rasittaa maapallon kantokykyä huomattavasti enemmän kuin kasvinviljely. Eläinperäisten tuotteiden kulutus on globaalisti kasvanut koko ajan. Suunta on pakko kääntää sekä ruoan riittävyyden että ilmastonmuutoksen torjunnan vuoksi. Se tehdään johdonmukaisella politiikalla sekä maailmalla, EU:ssa että kansallisesti. Tuotantoa ja kulutusta voidaan ohjata kasviproteiinipainotteiseksi mm. verotuksella, tuilla, tiedotuksella ruoan terveys- ja ympäristövaikutuksista ja valmistuksesta vastaavien tahojen koulutuksella ja neuvonnalla.

Tutkimus- ja kehitystyön avulla voidaan etsiä ja jalostaa Suomen olosuhteisiin hyvin sopivia kasvilajeja ja -lajikkeita, joiden viljely on tuottoisaa ja taloudellisesti kannattavaa. Tärkeä roolinsa on myös elintarvikkeiden jalostuksella ja markkinoinnilla. Eläintuotannon tuet tulee suunnata uudelleen niin, että tuetaan erityisesti eläinten hyvinvointia tukevia uudistuksia, ja standardien tulee olla yhtenevät koko EU:n alueella.

Maataloudesta puhutaan usein syyllistävään sävyyn monenlaisten ongelmien aiheuttajana. Maataloustuottajat tekevät kannattavuuden rajoilla raskasta, korvaamattoman arvokasta työtä: he tuottavat ruokaa meidän kaikkien jokapäiväisiin tarpeisiin. Ruoantuotannolle on annettava se arvostus, joka sille kuuluu. Maatalousyrittäjiä on tuettava siinä, että Suomi voi olla tulevaisuudessa kestävän ruoantuotannon suunnannäyttäjä ja ilmaston lämpenemisen vuoksi yhä tärkeämpi osa globaalin ruokaturvahaasteen ratkaisua.

 

Heidi Hautala

Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja (vihr.)

Hannele Vestola

maakuntavaltuutettu, Laukaan kunnanhallituksen 2. vpj. (vihr.)

 

IMG_7354.JPG

 

”Kaikki ihmiset on kuitenki saman arvosia” – ysiluokkalaisten ajatuksia pakolaisuudesta ja rasismista

Ysiluokkalaiset katsoivat Markku Heikkilän palkitun dokumentin ”Ei tietä kotiin”. Katsomisen jälkeen heillä oli läksynä kirjoittaa dokumentin herättämiä ajatuksia pakolaisuudesta, rasismista ja elämästä maahanmuuttajana Suomessa. Oppilaat antoivat luvan julkaista pohdintojaan nimettöminä.

”Dokumentti sai minut ajattelemaan enemmän pakolaisten ja ulkomaalaisten elämää Suomessa. Vaikka olenkin aina ollut ymmärtäväinen ja avarakatseinen pakolaisien suhteen, sain vielä paremman syyn ajatella suomalaisten käytöstä heitä kohtaan.
Dokumentin päähenkilö oli kokenut kovia ja teki paljon töitä asuakseen Suomessa, mutta suomalaiset vaan jaksoivat huudella kadulla ennakkoluuloisia huudahduksia hänelle sekä perheelleen. Huutelijat, joista osa on myös lapsia, eivät tiedä mitä kaikkea pakolaiset ovat kokeneet, vaan huutelevat kaikkea, mitä sylki suuhun tuo. Saavatko huutelijat jotain mielihyvää jonkun toisen loukkaamisesta? Se ei ole mielestäni tervettä.”

”Video herätti paljon ajatuksia siitä, millaista olisi itse asua vieraassa maassa. Ja siinä myös huomasin kuinka ilkeitä ihmiset oikeasti voivat olla, haukkuvat, uhkailevat ja kaikkea muuta. Se ei anna välttämättä uusille asukeille niin hyvää vaikutelmaa Suomesta tai siellä asuvista. On varmasti vaikeaa sopeutua elämään toisessa maassa, jossa kieli ja kulttuuri ovat aivan erilaisia kuin siellä, mistä on tullut. Sitä ei varmasti helpota se, että ihmiset tuomitsevat pelkän ulkonäön perusteella.”

”Dokumentissa Charles kertoi, miten pienet lapsetkin olivat kutsuneet häntä n-sanalla kadulla ja haukkuneet esimerkiksi apinaksi. Mietin tässä, että jos omassa maassa tai maanosassa, esimerkiksi juurikin Kongossa olisi huonot oltavat, niin olisihan se nyt hienoa päästä huonoja oloja pakoon vaikka Suomeen, jossa asiat ovat todella hyvin. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka käyttävät rasistisia ilmauksia tai sanoja vaikka nyt tummaihoisia kohtaan. Samanlaisia ihmisiä hekin ovat eikä kenelläkään ole mitään oikeutta haukkua tai nimitellä heitä ”rodun” perusteella. Eikä heillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mihin syntyivät tai minkä väriseksi syntyivät. Eläminen ulkomaalaisena Suomessa voi olla ihan kannattava juttu, varsinkin jos tulee maasta, jossa asiat ovat todella paljon huonommin kuin täällä.”

IMG_7871.JPG

”Dokumentti herätti uusia ajatuksia pakolaisista, ja siinä kerrottiin hyvin realistisesti asioita heidän näkökulmastaan. Dokumentti oli hyvin tehty ja se auttoi ymmärtämään, mitä kaikkea pakolaiset kokevat tullessaan Suomeen. Tajusin, mitä rasismi oikeasti tarkoittaa ja olin jo aiemmin hyvin tietoinen siitä, että se on väärin. Kukaan ei voi sille mitään, mihin maahan on syntynyt ja se, että jollain on vaikka erivärinen iho, ei oikeuta kiusaamaan asiasta. Kaikki olemme tasa-arvoisi,ja Suomen kansalla on vääränlainen käsitys maahanmuuttajista. He ovat yhtä lailla ihmisiä kuin mekin ja heitäkin pitää kunnioittaa. Toivoisin, että kukaan Suomeen muuttanut ei joutuisi kokemaan ulkopuolisuutta, mutta näin valitettavasti aika usein saattaa käydä.”

”Eläminen ulkomaalaisena Suomessa: Suomalaisen on ihan hyvä asua Suomessa. Pakolaisillekin Suomi on ihan ok maa, mutta Suomessa on paljon rasisteja, jotka tekevät Suomesta huonomman maan pakolaisille. Pakolaisia saatetaan haukkua tai syrjiä heidän uskontonsa, kulttuurinsa tai ihonvärinsä takia. Pakolaisille ja muille ulkomaalaisille Suomessa on hankala asua ja ”menestyä”, koska suomen kieli on todella hankalaa ja käytännössä mihinkään töihin ei pääse, jos ei ole Suomen kielen taitoa.”

”Dokumentti sai minut tajuamaan, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat. Sen aikana pystyi katsomaan jollain tavalla pakolaisten tilannetta pakolaisen silmin.
Huomasin, kuinka tylyjä ja ilkeitä suomalaiset osaavat olla Charlesin kertoessa kuulemistaan loukkauksista. Hurjaa oli myös kuulla, kuinka jossain ihmisiä tapettiin syynä vain esimerkiksi “väärän” kielen puhuminen tai vääränlainen nenä.

Eläminen ulkomaalaisena Suomessa on varmasti rankkaa, koska kaikki eivät vain osaa hyväksyä kaikenlaisia ihmisiä ja saattavat näyttää sen hyvinkin selvästi.”

”Ulkomaalaisten voi olla vaikea elää Suomessa jos eivät osaa kieltä, koska Suomessa vaaditaan kielitaitoja jos aikoo käydä töissä. Myös joidenkin suomalaisten negatiivinen suhtautuminen voi vaikeuttaa ulkomaalaisten sopeutumista tänne.

Rasismia ei saisi olla olemassa. Kukaan ei ole voi valita, minkälaisena tai mihin paikkaan tänne maailmaan syntyy. Siksi ketään ei saisi syrjiä sen takia, vaan jokaista pitäisi kunnioittaa juuri sellaisena, mitä hän sattuu olemaan. Olet kuitenkin yhtä lailla ihminen kuin muut, vaikka nenäsi tai puhetyylisi olisi erilainen kuin muilla.”

IMG_3557
”Dokumentti todella avasi silmiä siitä, kuinka ankarissa olosuhteissa ihmiset joutuvat elämään pakolaisleireillä. He tulevat Suomeen siinä toivossa, että saisivat asua täällä rauhassa ja turvassa. On varmaan kamalaa, kun täälläkään ei saa olla rauhassa, vaan ihmiset tulevat huutelemaan kaikkea kamalaa, mahdollisesti samoja asioita, joilla heidän kotimaassaan heitä on uhkailtu. Ihmiset, jotka eivät hyväksy toisia niin pienen asian kuin ihonvärin takia, ovat suoraan sanottuna tyhmiä. Suomessa pitäisi jokaisella olla hyvä elää ja jokaisen pitäisi tehdä sen asian eteen töitä.”

”Oli järkyttävää oppia siitä, mitä Kongossa oli tapahtunut ja kuinka kurjaa pakolaisleirillä oli ollut. Ja kuinka Charles oli pakolaisleirillä tavannut tulen vaimonsa ja kuinka he olivat saaneet lapsia. Ja kuinka heidät oli erotettu toisistaan, kun Charles ei päässytkään perheensä mukana Suomeen. Kuinka Charles oli joutunut pakenemaan Kongosta ja näkemään mitä kauheimpia asioita.

Oli myös outoa nähdä, millaista Charlesin ja hänen perheensä elämä oli Suomessa. Ja tajuta, että vielä Suomessakin esiintyy näinkin paljon rasismia ja kuulla, kuinka hänen naapurinsa eivät edes tervehdi häntä ja hänelle huudellaan rasistisia herjoja. Dokumentin aikana myös huomasi, ettei Charlesin elämä Suomessa ollut täydellistä, mutta se oli parempaa kuin Kongossa. Hänen lapsensa puhuivat parempaa suomea kuin Charles, mikä johti kertomukseen siitä, kuinka kukaan ei halua oikeastaan puhua Charlesille ja sitä kautta hän ei opi suomea. Oli outoa huomata, ettei hänellä ja hänen lapsillaan oikeastaan ollut yhteistä kieltä.

Oli mielenkiintoista kuulla, miten paljon Charles oli joutunut tekemään töitä ostaakseen perheelleen auton ja muita tavaroita. Ja kuinka hän harjoitteli suomen kieltä ja valmensi poikien jalkapallojoukkuetta. Se kun Charles dokumentin lopussa tapasi vanhempiaan ja pääsi kertomaan kuulumisia, oli onnellinen tapahtuma ja hyvä lopetus tarinalle.”

”Dokumentti käsitteli maahanmuuttajan elämää Suomessa. Maahanmuuttaja on voinut kuvitella, että vihdoin pääsee turvalliseen maahan elämään, mutta ei hänkään varmasti ajatellut, että saisi suomalaisilta näin kylmän vastaanoton. On varmasti ollut rankkaa ensin muuttaa omasta kotimaastaan, koska siellä ei ole turvallista asua, ja sen jälkeen saapua Suomeen, jossa ihmiset tuomitsevat pelkästään ihonvärin takia. Järkytyin siitä, kuinka suomalaiset halveksuvat ja kohtelevat maahanmuuttajia niin kuin heillä ei olisi minkäänlaista ihmisarvoa.

Typerintä oli se, että ihmiset olettavat tietävänsä maahanmuuttajien taustatarinan pelkästään ulkonäön perusteella. Heti ajatellaan hänestä pahaa henkilöä, vaikka hän olisi ihan tavallinen ja ystävällinen henkilö.
Mieleen jäi erityisesti se, kun dokumentissa oleva maahanmuuttaja sanoi, ettei kukaan edes katso häntä silmiin. Jättääkö suomalainen yhteiskunta maahanmuuttajat huomioimatta pelkästään erilaisuuden takia? Suomessa esiintyy paljon rasismia varsinkin pienemmissä maalla sijaitsevissa kaupungeissa. Pahinta on se, että ihmiset saattavat hyväksyä siellä rasismin.

Tämän seurauksena maahanmuuttajia haukutaan ja kohdellaan kaltoin. Nuoret huutelevat kaduilla haukkumasanoja, aikuiset uhkailevat. Tämä pistää miettimään, ovatko ihmiset tosissaan niin mustavalkoisia, että pelätään erilaisuutta? Jopa aikuiset ihmiset joiden pitäisi olla esimerkkejä tuleville sukupolville, hyväksyvät tämänkaltaisen käytöksen, ja jotkut jopa rohkaisevat lapsiaan rasistiseen käyttäytymiseen.

Dokumentin ansiosta tajusin oikeasti, kuinka paljon pahaa maahanmuuttajat ovat joutuneet kokemaan ennen Suomeen tuloa ja senkin jälkeen. Mieleeni jäi myöskin, miten ne lapset olivat iloisia ja pyrkivät ajattelemaan positiivisesti, vaikka heillä ei ollut jäljellä juuri mitään. Välillä sitä miettii, miten me suomalaiset valitamme lähes joka päivä turhasta, ja samaan aikaa muualla maailmassa ihmiset unelmoivat kuuluvansa tällaiseen yhteiskuntaan kuin Suomi.”

Mukhalad4

Kuva: Suomesta pakkopalautuksen uhalla ”vapaaehtoisesti” Irakiin palannut turvapaikanhakija M.

”Rasismista saisi vaikka kuinka pitkän ja ajatuksia herättävän tekstin, mutta tiivistetysti rasismi on väärin. Rasismi on kai vähentynyt maailmalla, mutta ei se ole silti mihinkään kokonaan poistunut. Ketään ei täytyisi määritellä ihonvärin takia. Kaikilla on samat oikeudet. Pakolaisten elämä Suomessa saattaa olla haastavaa, koska osa kansasta on ennakkoluuloista. Lähtökohtaisesti pakolaisilla on kuitenkin melko hyvin mahdollisuuksia elää Suomessa.

Pakolaisten kuuluisi arvostaa sitä, että heitä otetaan maahamme. Varmasti monet osaavatkin arvostaa. Ymmärrän, miksi Suomessa pakolaisten taustat tutkitaan huolella. Kuten elokuvassa sanottiin, pakolaiset (erityisesti tummaihoiset) saattavat saada pahoja katseita ja lausahduksia ympärillään. Pakolaisten elämä on raskasta, vaikka jokaisen kuuluisi saada asua omassa asunnossa, jossa on turvallista elää. Kenenkään ei siis tarvitsisi joutua lähtemään karkuun omasta kodistaan.”

”Dokumentista oli surullista nähdä, millaista pakolaisleireillä oikeasti on. Elämä on todella hankalaa ja karua. Ihmettelen sitä, miten ihmiset silti jaksavat pysyä ystävällisinä ja puheliaina, vaikka elämä on niin rankkaa. Minusta tuntuu, että jos itse joutuisin kokemaan sellaista, pääni ei kestäisi. Varsinkin ympärillä olevien ihmisten ja läheisten menehtyminen olisi varmasti rankkaa.

Uskon, että Suomeen tai ihan mihin vaan maahan olisi hankalaa tulla pakolaisena. Jotenkin muiden ihmisten epäluulot ja asiaan suhtautuminen tekisivät siitä vaikeaa. Ihmisten pahat katseet ja muu huono käytös olisivat ahdistavia. Nykyään onneksi rasismi on vähentynyt, mutta silti on paljon rasistisia meemejä sun muita. Minun mielestäni niissä ei edes ole mitään hauskaa, sillä ovathan tummaihoisetkin ihmiset ihmisiä. He ovat oikeasti varmasti mukavampiakin ihmisiä, mutta eihän kukaan sitä saa selville, kun ihmiset ovat niin epäluuloisia.

Dokumentissa oli inhottavaa, kun päähenkilö puhui sosiaalityöntekijälle ja hän ei ymmärtänyt tämän puhetta, mutta silti nainen vaan äksyili hänelle. Itse en ainakaan haluaisi semmoista kohtelua keneltäkään.”

”Rasismi on ehdottomasti väärin ja se vahingoittaa niin yksilöä kuin myös koko yhteiskuntaa. Kenenkään ei pitäisi jouduta syrjityksi ja haukutuksi oman ihonvärin, kansalaisuuden tai minkään muun perusteella. Jokaiselle meistä kuuluvat samat oikeudet ja jokaisen meistä kuuluisi tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti. Yksi rasismin syistä on ennakkoluulot ja olettamukset, joita kitkemällä saataisiin tästä maailmasta mukavampi paikka elää.

On surullista, että niin monet ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja lähtemään pakolaisiksi toiseen maahan, esimerkiksi sotaa tai vainoa pakoon. Kauheaa ajatella, että joillekin pakeneminen kotimaastaan on ainut vaihtoehto, kun itselle ajatus on niin vieras. Muiden valtioiden on otettava pakolaisia resurssiensa mukaisesti, koska jos kotimaastaan on lähdettävä ja muut valtiot sulkevat rajansa, mihin kaikki pakolaiset joutuvat?”

”Pakolaisuus on vaikea asia ja pakolaisena oleminen erittäin vaikeaa, sillä elämä pakolaisena on pelkkää odottamista. Joudut odottamaan saatko kielteisen vai myönteisen päätöksen. Myönteisen paikan saaminen voi pelastaa sinut.
Jos saat myönteisen päätöksen ja pääset asumaan Suomeen, vastaan tulee muita ongelmia, kuten rasismi ja huono kohtelu. Saatat kuulla muiden nimittelevän sinua neekeriksi tai banaanipojaksi. Saatat jopa joutua uhkailun kohteeksi.

Suomalaisilla on paljon ennakkoluuloja pakolaisia kohtaan ja ulkomaalaisten pitäisi sopeutua tilanteeseen. On erittäin vaikeaa oppia esimerkiksi kieltä, sillä harva sitä puhuu niille jotka sitä eivät lainkaan osaa.”

”Rasismi on väärin. On valitettavaa, että sitä tapahtuu joka päivä ihmisille. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että kaikki me olemme tasa-arvoisia ja emme voi valita maata johon synnymme, äidinkieltä, jota puhumme emmekä ihon väriä. Olen huomannut, että ihmisillä on liian isot ennakkoluulot toisia ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi kun joku muslimi tai tummaihoinen on tehnyt jotain väärin ja rikkonut sääntöjä, ajatellaan että kaikki muslimit ja tummaihoiset olisivat syyllistyneet samaan vääryyteen. Ihmiset ovat erilaisia ja tekevät eri asioita, mutta kaikki me olemme tasa-arvoisia.”

”Pakolaisena oleminen ei ole helppoa. Pakolaisleireillä on vaikeaa ja turhauttavaa asua, ja ihmiset, jotka siellä ovat, haluavat varmasti jo päästä turvalliseen maahan asumaan. Pakolaiset joutuvat jättämään taakseen oman perheen, kotimaan sekä äidinkielen sodan ja erimielisyyksien takia. Itse en ole koskaan ajatellut, kuinka vaikeaa pakolaisilla on asettua aivan uuteen maahan, mutta tämä dokumentti sai minut ajattelemaan monia asioita, kuten millaista olisi pelätä sotaa, sitä, että joutuisi eroon omista perheenjäsenistä ja asettua uuteen maahan ja oppia uuden kulttuurin tavoille.”

”Eläminen pakolaisena Suomessa ei varmasti ole helppoa. Muiden ihmisten kanssa kommunikointi on vaikeaa, kun ei ole yhteistä äidinkieltä. Toki suomen kieltä voi opiskella, mutta se on vaikeaa. Pakolaisen tulisi saada edes jonkinlaista työtä, että hän voi elättää itsensä ja mahdollisesti myös oman perheensä. Luulen, että jokainen pakolainen on peloissaan, miten itse pärjää täysin uudessa maassa ja kulttuurissa. Millaista ruoka on ja mitkä asiat kuuluvat hyviin tapoihin ja mitkä eivät?”

”En ole ennen tajunnut, miten vaikeaa on muuttaa maahan erilaisista paikoista ja miten paljon joutuu käymään kaikenlaisissa jutuissa muuton jälkeen. Päähenkilö Charlesin perheen lähtö pakolaisleiriltä oli tosi kova paikka Charlesille ja se, ettei hän päässyt itse lähtemään. Vuoden mittainen pakeneminen leiriltä oli varmasti kamala kokemus henkisesti ja fyysisesti. Ihmisten pitäisi minusta paremmin ottaa huomioon, että pakolaiset ovat vaikeista olosuhteista ja he tulevat hakemaan turvaa ja parempaa elämää tänne Suomeen. Myös Charlesin muulle suvulle oli haikea tilanne Charlesin lähtö ja myös Charlesille jättää oma sukunsa Kongoon pakolaisleirille.”

Mökkilaiturilla

”En voi sietää rasismia! Minulle jäikin hyvin mieleen, kuinka lapset ja naapurit olivat kohdelleet ja haukkuneet Charlesia Suomessa. Joku Charlesin sukulaisista Kongossa sanoi hyvin siitä, että emme voi sille mitään, että olemme syntyneet juuri tähän maahan ja kulttuuriin. Ja minusta sitä on hyvä noudattaa, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta omasta ihonväristä, kulttuurista ym.”

”Dokumentti pisti oikeesti miettimään, että mitä ihmettä. Näin suomalaisten kesken suomalaiset on huipputyyppejä, mutta ei ne pakolaiset ehkä niin ajattele. Ja se on suurelta osin suomalaisten vika. Meillä on liikaa ennakkoluuloja mitä tulee ihonväriin kieleen ja tapoihin. Jos joku niistä poikkeaa normista, syntyy ennakkoluuloja ja kohdellaan toista niitten ennakkoluulojen mukaisesti. Me ei aina ehkä edes muisteta ajatella minkälaisista oloista toiset tulee ja mitä ne on joutunu kokemaan. En voi oikeesti edes kuvitella miten vaikeeta niitten on sopeutua Suomeen ja suomalaisiin suomalaisten asenteen takia. Kaikki ihmiset on kuitenki saman arvosia.”

IMG_8278.JPG

Elokuvan päähenkilö Charles Nyakarashi ja ohjaaja Markku Heikkilä Jyväskylässä elokuvan maakuntaensi-illassa jyväskyläläisten kanssa. 

Arjen ekoteot – turhaa kikkailua vai tärkeitä askelia?

IMG_7892

Maailmalta kantautuvat uutiset lämpötilojen noususta, pahoista helle- ja kuivuusjaksoista, metsäpaloista, myrskyistä ja jäätiköiden sulamisesta ovat lopulta herättäneet myös suomalaiset pohtimaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa elämäämme täällä pohjoisessa ja miten sitä voisi hillitä. Torjunnan kanssa olemme jo auttamattomasti myöhässä, mutta pahimmat ekosysteemien romahdukset ovat vielä estettävissä, jos eri puolilla maapalloa ryhdytään nopeasti määrätietoisiin toimiin kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja hiilinielujen lisäämiseksi.

Maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen vaatii poliittisia päätöksiä, joilla vaikutetaan energian ja raaka-aineiden kulutukseen, asumiseen, liikkumiseen, ruoantuotantoon ja maankäyttöön niin, että hiilijalanjälkeämme saadaan pienennettyä riittävästi. Jo ennen näitä ihmisten toimia parempaan suuntaan ohjaavia linjauksia on mahdollista tehdä omassa arjessaan vapaaehtoisesti muutoksia, joilla saa kevennettyä omaa ekologista selkäreppuaan.

Ihmismielelle on tyypillistä, että luopuminen koetaan vastenmielisenä ja ikävänä. Ekologiset valinnat eivät kuitenkaan välttämättä merkitse edes luopumista vaan vaihtamista. Kun uuden tavan omaksuu, entiseen ei enää haluakaan palata. Tuttavapiirissäni suosittuja ekotekoja ovat olleet lisätä pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä, vähentää lentämistä ja lihansyöntiä, hankkia biokaasu- tai sähköauto ja aurinkopaneeleja, vähentää muoveja ja kemikaaleja ja tehostaa jätteiden lajittelua ja kierrätystä. Mikään näistä ei ole heikentänyt kenenkään elämänlaatua, päinvastoin. Yleensä ekologiset valinnat ovat myös edullisempia eli säästävät selvää rahaa.

Yksi ihminen ei pelasta maapalloa, mutta paremmat arjen valinnat tuovat monia etuja ja hyvän mielen. Jos uudet tavat leviävät yhteisöissä, yhteisvaikutuksesta tulee jo merkittävä. Suomi on yksi maailman kehittyneimmistä ja rikkaimmista maista. Hiilijalanjälkemme asukasta kohti on yksi maailman isoimpia. Me voimme olla edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisessä. Ilmastonmuutos on vakava uhka, mutta sen torjuntakeinot tarjoavat Suomelle myös monia uusia mahdollisuuksia, kunhan ymmärrämme, että muutos on välttämätön ja tärkeä.

Kuka uskaltaa vanheta?

IMG_8037

Yli 80-vuotias lähisukulaiseni on asunut vuosia yksin vanhuspalvelujen rivitaloasunnossa omaisten ja kodinhoidon turvin. Hän päätyi sinne kotipaikaltaan olkapäämurtuman ja sen heikon kuntouttamisen jälkeen. Päivän kohokohta oli pitkään jokapäiväinen yhteisruokailu, jossa pihan vanhukset kokoontuivat pariksi tunniksi syömään ja juttelemaan. Ruokailu virkisti sosiaalisesti, antoi rakennetta päivään ja syyn lähteä ulos säällä kuin säällä. Kunta lopetti yhteisruokailun säästösyistä viime syksynä.

Sukulaiseni sairastaa diabetestä ja Alzheimerin tautia ja hänellä on sydänvika. Liikkuminen ja käsillä tekeminen on vaikeaa ja kivuliasta. Kysyin jo vuosia sitten mahdollisuudesta päästä tehostettuun palveluasumiseen, mutta minulle naurettiin vastaukseksi: ei puhettakaan, aivan liian hyväkuntoinen ihminen!

Kaksi kuukautta sitten sukulaiseni kaatui sängystä noustessaan ja löi päänsä saaden aivoverenvuodon, käyden lähellä kuolemaa. Verenohennuslääkitys piti lopettaa verenvuodon takia. Hän selvisi, mutta viikkojen vuodelepo vei lopunkin liikuntakyvyn ja ilmeisesti pahensi myös dementiaa. Huomasin, että sukulaiseni ei enää osaa esimerkiksi ottaa itselleen mehupurkkia sängyn vierestä, vaikka hän toiminnallisesti siihen pystyisikin.

Kun akuuttisairaus oli saatu hallintaan, tuli kotiuttamisen aika. Saimme kuulla, että tehostettuun palveluasumiseen on kunnassa kolmen kuukauden jono. Liikunta- ja toimintakyvytön dementoitunut diabeetikko lähetettiin takaisin asuntoonsa, jossa kodinhoitaja käy hänen luonaan neljä kertaa päivässä kuten ennen sairastumista, ei esimerkiksi yöllä ollenkaan. Vastaus vanhuspalvelujen johdosta omaisille oli tyly: ohituskaistoja ei ole, ensin tehdään palvelutarpeen arviointi ja sitten odotetaan, kenties lain sallimat kolme kuukautta.

Nyt sukulaiseni on taas sairaalassa. Hän ehti maata kotonaan sänkynsä vankina viikon verran, kunnes tulehdusperäinen kuume vei taas vuodeosastolle.

Tämäntasoisesta vanhustenhoidosta ollaan meillä säästämässä tulevien vuosien aikana terävällä leikkurilla. VVM:n virkamiesten mukaan tehostetun palveluasumisen paikkoja voidaan vähentää 58 tuhannesta 40 tuhanteen sote-uudistuksen myötä. Mikä onkaan varakkaiden kansalaisten valinnanvapauden hinta uudessa sotessa? Millainen vanhuus meitä itse kutakin odottaa?

PS. Tämä ei tapahtunut Laukaassa.

 

Perusopetuksen arvoperusta

Uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön syksyllä 2016 alakoulussa ja syksyllä 2017 yläkoulussa. Yleisen osan teksti perusopetuksen arvoista on vaikuttavaa luettavaa. Ohessa poimintoja, joihin olisi syytä myös perehtyä paitsi opettajien ja kasvattajien myös muidenkin aikuisten – erityisesti tietysti kansanedustajien ja ministerien.

Koulua ympäröivän maailman muutos vaikuttaa väistämättä oppilaiden kehitykseen ja hyvinvointiin sekä koulun toimintaan. Perusopetuksessa opitaan kohtaamaan muutostarpeita avoimesti, arvioimaan niitä kriittisesti ja ottamaan vastuuta tulevaisuutta rakentavista valinnoista. Perusopetuksen globaalikasvatus luo osaltaan edellytyksiä oikeudenmukaiselle ja kestävälle kehitykselle YK:n asettamien kehitystavoitteiden suuntaisesti. Työtä tehdään mahdollisuuksien mukaan yhdessä muissa maissa toimivien koulujen ja opetuksen kehittäjien kanssa.

Perusopetus vaikuttaa myönteisenä ja yhteiskuntaa rakentavana muutosvoimana kansallisesti ja kansainvälisesti. Keskeisenä tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Opetuksen ja kasvatuksen tulee myös tukea kasvua tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi. Opetus edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä.

IMG_8155

Elämän, toisten ihmisten ja luonnon kunnioittamisen rinnalla korostetaan ihmisarvon loukkaamattomuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kuten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Sivistykseen nähdään kuuluvaksi myös yhteistyö ja vastuullisuus, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, kasvu hyviin tapoihin sekä kestävän kehityksen edistäminen. Opetuksen keskeisenä tavoitteena on luoda perusta oppilaan laajan yleissivistyksen muodostumiselle sekä maailmankuvan avartumiselle.

Oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kulttuurisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen. Kulttuurisesti kestävä elämäntapa ja monimuotoisessa ympäristössä toimiminen edellyttävät ihmisoikeuksien kunnioittamiselle perustuvaa kulttuurista osaamista, arvostavan vuorovaikutuksen taitoja ja keinoja ilmaista itseään ja näkemyksiään. Oppilaita ohjataan näkemään kulttuurinen moninaisuus lähtökohtaisesti myönteisenä voimavarana. Samalla heitä ohjataan tunnistamaan, miten kulttuurit, uskonnot ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa, miten media muokkaa kulttuuria sekä pohtimaan myös, millaisia asioita ei voida ihmisoikeuksien vastaisena hyväksyä.

Kouluyhteisössä ja koulun ulkopuolella tehtävässä yhteistyössä oppilaat oppivat havaitsemaan kulttuurisia erityispiirteitä ja toimimaan joustavasti eri ympäristöissä. Koulutyöhön sisällytetään runsaasti tilaisuuksia harjaantua esittämään mielipiteensä rakentavasti ja toimimaan eettisesti. Oppilaita ohjataan asettumaan toisen asemaan ja tarkastelemaan asioita ja tilanteita eri näkökulmista. Koulutyössä edistetään suunnitelmallisesti ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien tuntemista ja arvostamista sekä niiden mukaista toimintaa. Kunnioitusta ja luottamusta muita ihmisryhmiä ja kansoja kohtaan vahvistetaan kaikessa toiminnassa, myös kansainvälistä yhteistyötä tehden.

IMG_3414.JPG

Koulu oppivana yhteisönä on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa, jossa paikallinen ja globaali limittyvät. Erilaiset identiteetit, kielet, uskonnot ja katsomukset elävät rinnakkain ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Oppivassa yhteisössä kotikansainvälisyys on tärkeä voimavara. Yhteisö arvostaa ja hyödyntää maan kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä omaa ja ympäristön kulttuurista, kielellistä, uskonnollista ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Se tuo esiin saamelaiskulttuurin ja eri vähemmistöjen merkityksen Suomessa. Se kehittää yksilöiden ja ryhmien välistä ymmärrystä ja kunnioitusta sekä vastuullista toimintaa. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on perusoikeus. Kulttuuritraditioihin tutustutaan, erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan uusia tapoja toimia yhdessä.

Oppiva yhteisö edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi samanarvoisina riippumatta mistään henkilöön liittyvästä tekijästä. Samanarvoisuus ei merkitse samanlaisuutta. Yhdenvertainen kohtelu edellyttää sekä perusoikeuksien ja osallistumisen mahdollisuuksien turvaamista kaikille että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista.

Oppiva yhteisö ottaa kaikessa toiminnassaan huomioon kestävän elämäntavan välttämättömyyden. Arjen valinnoillaan ja toimillaan koulu ilmentää vastuullista suhtautumista ympäristöön. Raaka-aineita, energiaa ja luonnon monimuotoisuutta tuhlaavia materiaalivalintoja ja toimintatapoja muutetaan kestäviksi. Kestävän elämäntavan aineettomien tekijöiden merkitystä hyvinvoinnille korostetaan ja niille annetaan aikaa ja näkyvyyttä päivittäisessä koulutyössä. Oppilaat ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kestävää arkea.

Oppiva yhteisö rakentaa toivoa hyvästä tulevaisuudesta luomalla osaamisperustaa ekososiaaliselle sivistykselle. Realistinen ja käytännöllinen asenne hyvän tulevaisuuden edellytysten muovaamiseen vahvistaa kasvamista vastuullisuuteen yhteisön jäseninä, kuntalaisina ja kansalaisina. Se rohkaisee oppilaita kohtaamaan avoimesti ja uteliaasti maailman moninaisuutta sekä toimimaan oikeudenmukaisemman ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta.

https://www.oph.fi/ops2016/perusteet

IMG_3477.JPG