Turvapaikanhakijat toivovat rauhaa

Jaan ystäväni kirjoituksen. Luin sen hänen puolestaan mielenosoituksessa, jonka pidimme Jyväskylässä syyskuussa 2017 Salmirannan ja Kyyjärven järkyttävien tapahtumien ja poliisin rajun toiminnan vuoksi. Ystäväni olisi tullut itse paikalle puhumaan, mutta hän oli töissä – työpaikassa, jonka hän sai pyöräilemällä päiväkausia ympäri Jyväskylää ja kysymällä töitä kaikkialta. Ayman, arvostan ja ihailen sinua – Suomi tarvitsee kaltaisiasi ihmisiä. Olen pahoillani, että sinullakin on negatiivinen turvapaikkapäätös, huolimatta siitä, mitä olet saanut elämässäsi kokea ja mitä olet jo nyt tehnyt Suomen hyväksi.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Keskisuomalaisessa.

”Nimeni on Ayman. Tulin tänne kaksi vuotta sitten elämään tässä kylmässä ja hienossa maassa. Irakissa olin farmasian opiskelija, mutta nyt olen töissä grillillä. Ennen kuin tulin tänne, elin elämääni vaarassa, mutta kun tulin Suomeen, monet asiat muuttuivat, ja tämä on yksi niistä.

Elettyäni Suomessa vuoden ja kaksi kuukautta, löysin ensimmäisen oikean työn. Koko ajan yritin olla riippumaton ja antaa kaikkeni maalle, joka antoi minulle turvaa ja suojaa. Halusin antaa osani maksamalla veroja ja osoittaa kunnioitusta antamalla enemmän kuin otan. Tämä on minä, sellaisena kuin haluan olla.

Valitettavasti hallitus ei pitänyt tästä ja alkoi kohdella minua ja ystäviäni kuin rikollista eikä niin kuin uhreja. Se alkoi näyttämään meitä tappajina eikä ihmisinä, jotka ovat joutuneet kärsimään lähes koko elämänsä ajan. Erityisesti näin tapahtui Turun väkivallanteon jälkeen. Monet ihmiset unohtivat ja olivat välinpitämättömiä siitä, miten toiset maahanmuuttajat vaaransivat ja loukkasivat itsensä puolustamalla ihmisiä Turun hyökkääjältä.

Me emme ole sellaisia kuin millaisina tämä tämä hallitus haluaa näyttää meidät. Esimerkiksi minä teen joka päivä ruokaa ihmisille ja palvelen heitä hyvin. Olen ylpeä tehdessäni sitä ja se on suuri kunnia minulle. Toinen maahanmuuttaja auttaa sinua ilmastointilaitteesi kanssa, joku korjaa autoasi, joku ajaa julkista bussiasi joka päivä, ja joku tarjoaa sinulle parasta terveydenhuoltoa mitä voit saada. Tällaisia me pakolaiset olemme.

Olemme kaikki turvapaikanhakijoita, ja hallitus haluaa näyttää meidät rikollisina lisätäkseen rasismia ja viedäkseen inhimillisyyden teidän lämpimistä sydämistänne. He tekevät tämän välttääkseen vastuutaan suojella meitä, jotka elämme tässä maassa. He eivät halua myöntää, että he epäonnistuivat tehtävässään turvapaikanhakijoiden suhteen.

Tunnen tänään pettymystä. Tunnen pettymystä, kun näen, että perheet ja lapset viedään turvallisista ja lämpimistä kodeistaan ja heitetään turvattomiin maihin. Tätä hallitus tekee. Tunnen pettymystä, kun näen, että Suomen kaltaisen maan hallitus ei välitä ihmisistä ja ihmisoikeuksista. Tunnen pettymystä, kun näen poliisin menettävän kontrollin. Heillä ei ole omia mielipiteitä, he vain kuuntelevat poliitikkoja ja tekevät työtään. He eivät suojele täällä kaikkia.

Ymmärrän, että lähes kaikki nämä ongelmat johtuvat rahasta ja työttömistä ihmisitä täällä. Hallitus ei ole onnistunut luomaan ihmisille työtä ja työpaikkoja. Tämän ongelman ratkaisemisen sijaan he tekevät tilanteesta vielä monimutkaisemman ja vievät Suomea tuntemattomaan tulevaisuuteen, enemmän USA:n ja Trumpin suuntaan kuin vaikkapa Kanadan ja Justin Trudeaun  suuntaan.

Keräännymme tänne tänään muistuttamaan hallitusta siitä, että joku sanoi, että minun kotini on auki pakolaisille. Meidän täytyy muistuttaa hallitusta Geneven sopimuksesta, jonka he allekirjoittivat ja jota heidän täytyy kunnioittaa.

Lopuksi haluan muistuttaa kaikkia ihmisiä, että kaikki syntyvät tasa-arvoisina. Minulla on unelma, että me voimme elää rauhassa yhdessä ja kunnioittaa ja rakastaa toisiamme. Minulla on unelma, että kukaan ei ole parempi kuin toinen. Minulla on unelma, että sota, joka teki meistä pakolaisia ja suojattomia, loppuu, ja pakolaisongelma loppuu, ja näemme rauhan tässä maailmassa. Minulla on unelma, että ihmiset eivät tuomitse minua ihonvärini, hiusteni värin, maani takia tai uskontoni takia, vaan luonteeni perusteella. Minulla on unelma, että yhtenä päivänä tämä kansa nousee ja kohtelee ihmisiä taas tasa-arvoisesti. ”

mlk i have a dream

Viisaus asuu nuorisossa

IMG_7822.JPG

Kevään ja kesän vapaan jälkeen on ollut antoisaa palata nuorten pariin. Keski-ikäinen pysyy ajassa kiinni satojen teinien ympäröimänä. Yksikään päivä heidän kanssaan ei ole samanlainen, jatkuvasti oppii uutta. Kolmen kouluviikon aikana oppilaani ovat ehtineet valistaa jo esimerkiksi fidget spinnereiden lyhyestä elinkaaresta muoti-ilmiönä, uusimmista ilmauksista kuten wörtti, mp ja ATM ja siitä, miten ja miksi tehdään zip-tiedostoja. Kärsivällisesti he neuvovat, miten pilveen tallennetut tiedostot saa kätevästi siirrettyä tai miten jälkiäänitetään tehosteita videoon. Luokan tekniset nerot ovat opettajan korvaamattoman arvokas it-tuki tilanteessa kuin tilanteessa.

Parasta nuorissa on, että keskustelut heidän kanssaan siirtyvät tämän tästä syvemmille vesille. Kun kasiluokkalaiset valitsivat vapaasti ryhmäkeskustelun aiheita, syntyi jopa kiistaa siitä, mikä ryhmä saa aiheekseen ilmastonmuutoksen: ”se on niin tärkeä ja siitä keksii paljon asiaa.” Muita suosikkiaiheita olivat muiden muassa masennus, maahanmuuttajat, päihteet, luonnonkatastrofit, oma tulevaisuus ja kasvissyönti.

”Rasismi on typerää ja todella VÄÄRIN! Ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella, missä päin maailmaa on sattunut syntymään tai minkä värinen on. Kukaan ei ole valinnut, millaiseksi on syntynyt”, kirjoittaa kasiluokkalainen tyttö kuva-analyysissaan. Samanikäinen poika on valinnut kuvan sulavan jään keskellä kamppailevasta jääkarhusta. ”Teema on tavallaan syyllisyys, koska katsoja voi tuntea syyllisyyttä jääkarhujen elinympäristön viemisestä. Vaikka hän itse olisi elänyt ilmastonmuutosta ehkäisten ja luontoa kunnioittaen, voi katsoja tuntea syyllisyyttä muiden puolestakin. Katsojan halutaan miettivän ilmastonmuutoksen haittoja ja miten se vaikuttaa tulevaisuuteen. Katsoja halutaan saada myös ajattelemaan, miten hän itse voi vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen omilla valinnoillaan elämässä.”

Päivät koulussa ovat kiireisiä ja vaativia. Mutta usein hienon työpäivän päätteeksi myös ihmettelen: minulle vielä tosiaan maksetaankin tästä. Monesti tuntuu, että nuorilta saa enemmän kuin heille pystyy antamaan. He ovat meitä fiksumpia, tulevaisuus on heidän.

(Kuvat Tourujoen yön tauluista, joille kaupunkilaiset saivat ideoida, millaisessa kaupungissa he haluavat asua ja millaista vapaaehtoistoimintaa Jyväskylässä pitäisi olla.)

IMG_7832 (2)

IMG_7831.JPG