Onko Maryamilla oikeus elää?

 

Maryam

Tässä on Maryam, yksi vuotta. Hän on syntynyt Suomessa, Jyväskylässä, joulukuussa 2015.

Miksi hän ei syntynyt Irakissa? Maryamin isä työskenteli siellä poliisina. Hän osallistui enonsa tappajien kiinniottoon. Tappajat olivat shiiamiliisejä. Kun he vapautuivat vankilasta, Maryamin perhettä alettiin vainota. Heidän keskimmäinen poikansa yritettiin siepata autoon, ja heidän kotiinsa heitettiin polttopullo. Perhe muutti asumaan eri paikkoihin Irakissa, mutta pelko ei hellittänyt. Shiiamiliisit toimivat koko maassa, ja heidän verkostonsa on kattava ja tehokas tarkastuspisteineen.

Äiti odotti Maryamia viimeisillään raskaana. Lokakuun lopussa 2015 perhe teki kipeän päätöksen jättää kaikki ja lähteä pakoon. Perheessä oli jo ennestään neljä lasta, jotka olivat tuolloin 10-, 7-, 3- ja 1-vuotiaat. Kaikille hankittiin passit ja henkilökortit. Matka oli kallis, vaikea ja vaarallinen, mutta perhe selvisi siitä. He pääsivät Suomeen ja asettuivat Jyväskylään. Lapset menivät kouluun ja isä alkoi opiskella suomea. Äiti synnytti Maryamin ja keskittyi vauvaansa. Isä suoritti työturvallisuuskortin ja suunnitteli tulevaisuutta.

Maahanmuuttovirasto ja myöhemmin hallinto-oikeus murskasivat perheen unelmat. Perhe ei saa jäädä Suomeen, koska Migrin nykyisten turvallisuuslinjausten mukaan perhe voi muuttaa asumaan jonnekin päin Irakia. Päätöksessä ei paina se, että perhe on jo kokenut vakavaa uhkaa ja yrittänyt vaihtaa asuinpaikkaa maan sisällä. Mitään merkitystä ei myöskään ole sillä, että lapset on jo kertaalleen jouduttu repimään juuriltaan ja kaikki ovat tehneet kovasti töitä kotoutuakseen Suomeen.

”Minä tykkään eniten käsitöistä”, sanoi nyt 9-vuotias Zainab selkeällä, kirkkaalla suomen kielellä, kun kyselin häneltä koulunkäynnistä. ”Kävimme käsityön museossa retkellä. Tein siellä kaulakorun”, hän selosti iloisena. 12-vuotias Haider on pienikokoinen, täynnä sellaista reippautta, jota 12-vuotiaissa on. Mieheni jutteli hänen ja Zainabin kanssa koko matkan autossa mielenosoituksesta vastaanottokeskukseen. Parkkipaikalla mieheni jäi näyttämään hänelle joitakin kuvia puhelimestaan. Tuntui hirveältä jättää heidät kaikki sinne räntäsateeseen, ilman mitään tietoa, mitä heille käy.

Mielenosoituksessamme Jyväskylän kaupungintalon edustalla vieraili eduskunnan varapuhemies, keskustavaikuttaja Mauri Pekkarinen. Oli myönteinen ele häneltä tulla katsomaan perhettä ja kuulemaan heidän surullisesta tilanteestaan.

miekkari2

”Me mennään ihan eurooppalaisen linjan mukaan”, totesi Mauri lopuksi poistuessaan kiireisenä. Se ei pidä paikkaansa: Suomen linja on huomattavasti muuta Eurooppaa kireämpi. Tämä meidän pitäisi nyt kertoa yhtenä rintamana hallituspuolueiden edustajille: he eivät selvästikään sitä tiedä.

Tehdään se Maryamin, satojen muiden hengenvaaraan karkotettavien lasten, perheiden ja muiden ihmisten takia. Säilytetään ihmisyytemme. Annetaan myös Maryamille ja hänen sisaruksilleen lapsuus ja oikeus elää.

Kaupunginvaltuusto.jpg

Kuvat: Mukhalad Farouk

PS. Te, jotka turvaudutte vanhoihin tuttuihin hokemiin ”Ei Suomi voi auttaa kaikkia” ja ”Ei me voida olla koko maailman sosiaalitoimisto”: katsokaa tätä kuvaa pakolaismääristä maailman eri alueilla. Katsokaa Euroopan palkkia ja miettikää, millainen siivu siitä on Suomen osuus. Me emme voi auttaa kaikkia, mutta heitä, jotka jo täällä keskuudessamme ovat suuressa ahdingossa, meidän pitää auttaa.

pakolaiset (2).png

 

Perheen tarinan ja kuvien julkaisuun on lupa perheeltä.